keskiviikko 19. elokuuta 2015

R.I.P Breci

10.7.2015 koitti meidän perheessä surun päivä. Jouduimme sanomaan viimeisen kerran hyvästit meidän rakkaalle pienelle Brecille.

Breci halvaantui neljännen kerran. Tällä viimeisellä kerralla syväkiputuntokin oli hävinnyt. Kun Breci halvaantui kolmannen kerran, oltiin pahan paikan edessä kun ei tiedetty mitä tehdä. Haluttiin kuitenkin vielä kokeilla lepohoitoa sekä akupunktioo ja laserhoitoa. Olihan se todella rankkaa, sillä koiran toipuminen niin kesti kauemmin kuin silloin kun oli tehty leikkaus. Kuitenkin alle 2viikossa Breci alkoi jo kävelemään. Nyt neljännellä kertaa, olisimme taas olleet valmiita tekemään mitä tahansa mutta enää oikeastaan ei ollut mitään tehtävissä.

Tämä ei vaan ollut Brecin paikka. Ikävä on kova, ja jokainen joka rakkaan perheenjäsenen on menettänyt, sen ymmärtää. Breci ei ollut meille vain koira, Breci oli meille yhtä tärkeä kuin lapsemme ja nyt perheestä puuttuu palanen. Ihana ilopilleri, joka selviytyi leikkauksista ja hoidoista hienosti. Breci oli niin täynnä elämän intoa, että tekee todella pahaa ajatella että Breciä ei enää ole.

Ikävä iskee pahiten juuri silloin kun ollaan perheenä lähdössä jonnekin. Itse ajattelen vielä että kuinka kivaa kun koiratkin pääsevät mukaan. Sitten tajuaakin että Breci ei olekaan enää kokemassa näitä hetkiä kanssamme.

Onneksi meillä on vielä Milo. Jos ei olisi koiraa jota rapsuttaa ja käyttää lenkillä, ahdistus olisi luultavasti pahempi. Ajan kanssa ikävä helpottaa, mutta asiaa on vaikea käsittää, kun toinen oli vasta täyttänyt 4 vuotta toukokuussa. Breci sai onneksi kokea kaikenlaisia retkiä ja hetkiä kanssamme <3 Me teimme kaikkemme jotta Breci olisi saanut olla ja elää kanssamme, aina se vain ei riitä.

Lepää rauhassa rakas. Jonain päivänä vielä toivottavasti tavataan <3




sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuulumisia

Niin se taas on vierähtänyt pitkä tovi viime kirjoituksista. Harmikseni huomasin, että pari mahtavaa mäyräkoiraakin on lähtenyt tällä välin ikuisille höyhensaarille :(

Meillä ollaan vielä kaikki hengissä, Breci tosiaan sai Juhannuksena uuden tyrän ja leikattiin, eipä mennyt kuitenkaan kuin 3kuukautta ja halvaantui uudestaan, kolmannen kerran. Olimme päättäneet että enää ei leikata, olihan se jo kaksi kertaa tehty. Nyt oli viimeiset oljenkorret käytettävä ja katsottava mitä tapahtuu. Breciä käytettiin akupunktiossa ja sai samalla laserhoitoa. Jos oikein muistan, niin viikko-pari ja Breci alkoi jo hieman käyttämään jalkojaan. Nyt tuosta viimeisestä on aikaa 5kk, ja neiti kävelee hienosti, tosin joskus on huonompia päiviä ja selkä meinaa mennä köyryyn ja askeleet haparoi. Me toivotaan koko sydämestämme että tämä vuosi olisi suotuisa ja tietysti tulevatkin vuodet ja Breci saisi elää kansamme vielä monen monta vuotta ilman selkäongelmia. Tämä ei todellakaan ole ollut helppoa aikaa kun perheeseen syntyy vauva joka vie todella paljon aikaa ja siihen päälle koira jota joutuu kanniskelemaan/ kannattelemaan ja pissa ja kakkavahinkoja tietysti sattui pahimmassa vaiheessa paljon. Väsymys on ollut sekä henkistä että fyysistä. Ollaan kuitenkin tästä kaikesta selvitty.

 Sitä olemme miehemme kanssa jääneet miettimään että oliko ne kaksi leikkausta Brecin kohdalla turhia, koska tästä kolmannesta selvittiin ilman?? Sitä ei kai saada koskaan tietää. Kuitenkin suosittelen kaikille niille joiden koira mäyräkoirahalvauksen saa että kokeilee ihmeessä akupunktioo ja lasehoitoa jos leikkaukseen ei aio ryhtyä. Brecihän toipui leikkauksista todella nopeaa, käveli jo heti seuraavina päivinä toisin kuin tämän kolmannen kerran kohdalla jossa oli hoitona koppi, akupunktio ja laser. Todella raskasta aikaa mutta se on sen arvoista. Rahaa on uponnut tuhottomasti viime vuoden aikana, laskettiin että yli 7000 €. Mutta mitäpä ei rakkaan perheenjäsenen eteen tekisi?!

Moni on varmasti sitä mieltä että Breci olisi pitänyt lopettaa jo toisen halvauksen kohdalla, Brecillä kuitenkin elämänhalua tuntui löytyvän joten emme halunneet luovuttaa ja kuuntelimme itseämme, ei muita, sukulaisia, jotka varmasti ajattelivat että olemme hulluja kun emme päästä koiraa pois. Kokoajan ajattelimme koiraa joka on kuitenkin vielä nuori, mikä on sille parhaaksi ja kysyimme asiasta eläinlääkäriltä. Osaksi ihmiset varmasti lopettavat koiransa jo siksi että eivät halua/pysty maksaa maltaita hoidosta josta ei välttämättä ole takuuta että se toimisi. Me ollaan yritetty ja tehty kaikkemme. Nyt toivomme että elämä hymyilisi ja saisimme pitää rakkaat karvakuonot menossa mukana mahdollisimman pitkään. <3

Breci käy fysiossa ja nauttii siitä suunnattomasti. Tekee siellä asioita jo ilman herkkujakin ja omasta tahdostaan. Mies sanoi kuinka hellyyttävää Breciä on katsella siellä touhuamassa, iloisena ja virkeänä.


   
Kuva viime vuoden heinäkuulta




Olisi kiva kuulla teidän kuulumisia! Nyt lattialle nauttimaan noista kahdesta rakkaasta kun Venla nukkuu päiväuniaan ! :)  Mukavaa sunnuntaita kaikille!