sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kyllä meitä koetellaan nyt oikein urakalla

Huh huh. Mitähän vielä? Sisko otti tänään Milon mukaansa kun meni Funtikin kanssa lenkille. Soitti sitten kohdan päästä että Milon pissassa on kirkasta verta. Virtsakiviä Milolla on ennenkin ollut joten mahdollista että ongelma on sama. Kunhan ei missään nimessä olisi mitään vakavaa. Huolta on ollut niin paljon koko tämän alkuvuoden, vaikkakin nyt nämä koiriin liittyvät ongelmat ovat pahinta. Ne kun ovat meille henki ja elämä.

Huomenna soitan heti eläinlääkäriin ja toivottavasti saadaan heti sinne aika. Haluan mennä täällä Tampereella tietylle eläinlääkäriasemalle jonka olen todennut hyväksi.

Milo on onneksi virkeä ja ulos lähtee niin innolla, mutta yksi asia joka nyt tulee mieleen on, että se on nuoleskellut pipuliaan useammin ja antaumuksella. Ja äitini mielestä se pissailee useammin, itse en sitä ole noteerannut.

Nyt vaan toivotaan että kyse ei ole vakavammasta ja että Brecin kuntoutus joka on lähtenyt ihan kivasti käyntiin, jatkaisi samaa rataa. Silti on voimat vähissä ja usko alkaa loppua kun nämä kaikki vastoinkäymiset on tapahtunut aina suunnilleen viikon välein. Ja ne ei tunnu loppuvan koskaan.


Kuvassa Breci vielä ihan pikkunen vaavi. Niin söpöläisiä  molemmat <3

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Surullinen sunnuntai

Meillä oli todella ikävä sunnuntai päivä. Meidän rakas Breci juoksi kepin perässä, oli jäätä ja liukastui tai jotain ja takajalat meni alta.Pelkäsin heti pahinta ja niinhän se asia sitten oli, Breci sai siis mäyräkoirahalvauksen. :(

Nyt eilen Breci on aamupäivällä leikattu Vantaalla Eläinsairaala Aistissa ja tänään haimme rakkaan kotiin. Brecillä oli syväkiputuntoaisti molemmissa takajaloissa tallella ja näin ollen vielä aika hyvät mahdollisuudet selvitä ja kuntoutua hyvin.

Jaloissa löytyy tahdonalaisia liikkeitä ja tänään pääsi onnenkyyneleet kun käytimme Breciä ulkona, kaulaliina vatsan alla tukemassa, jalat liikkuvat, tietenkään eivät kanna ja tassujen asennot menee miten menee, mutta että hirveästi on yritystä sekä pissaaminen tapahtui. Se kun ei ihan aina onnistu ja sillon jouduttais taas eläinlääkärin pakeille että he tyhjentäisivät rakon. Kakkaa ei ole tullut, silloin kun tämä onnettomuus tapahtui, pääsi Breciltä siihen paikkaan pienet kakat mutta sen jälkeen ei ole ulostanut. Suoli kuulemma kuitenkin yleensä työntää tavaraa eteenpäin ja tuo pissaaminen on nyt tärkeämpää. Ruoka me liotetaan ja lisätään öljyä jotta se kakka tulisi hieman helpommin.

Huomenna otamme yhteyttä täällä Tampereella toimivaan eläinfysioterapeuttiin ja siellä ainakin alkuun käydään jonkin verran jotta saadaan itse hyvät ohjeet koiran jumppaamiseen sekä vesiterapia on todella hyvä apu tässä vaiheessa.

Aistista jäi todella hyvä kuva, sehän on erikoistunut nimenomaan neurologiaan ja lääkärit olivat todella ammattitaitoisen tuntuisia. Yhtäkään suomalaista neurologia ei löytynyt mutta esimerkiksi tänään kun Brecin haimme ja tapasimme Brecin leikanneen lääkärin, oli paikalla ilmeisesti klinikkaeläinhoitaja joka tulkkasi tämän lääkärin puheet meille. Itse en olisi tajunnut juuri mitään, koska oli niin ei-tuttua sanastoa. 

Kysyin neurologilta onko Brecillä kalkkeumia, kauhistuin kun hän vastasi että koko selkä on kalkkeutunut. Sen jälkeen hän kertoi että jokaisen mäyräkoiran selkä on 18 kuukauden ikään mennessä kalkkeutunut. Röntgen kuvissa näkyy pahat kalkkeumat mutta kun katsotaan magneettikuvia, niissä näkyy se vähäinenkin ja koko selkä on kalkkeutunut. Ilmeisesti siis ne jotka haluavat nähdä onko koiransa selässä kalkkeumia, he käyvät röntgen kuvissa joissa vain ne isot kalkkeumat näkyvät? Te, jotka tiedätte kertokaahan ihmeessä? Itse en asiaan ole sen kummemmin ehtinyt tutustua.

Olimme varautuneet että lasku leikkauksesta olisi n. 3000  euron luokkaa mutta koko summa jäi vähän päälle kahteen  tuhanteen. Jouduimme kylläkin ensin käymään Hämeenlinnassa lääkärillä, josta lasku oli 275 euroa ja siitä kotiin, josta aamuyöllä lähdimme ajamaan Vantaalle. Matkakuluihin meni varmaankin pari sataa euroa. Nyt vielä fysioterapiaa mikä ei todellakaan ilmaista ole mutta mitäpä ei rakkaidensa eteen tekisi.

Nyt toivotaan että masuasukki pysyisi masussa vielä kuun loppuun jotta voimme keskittyä Brecin kuntoukseen täysillä. Toivon kovasti että parin päivän sisään Brecin jalat kantaisi niin että pysyisi edes syödessä pystyssä. Nyt kaikki siis peukut ja tassut pystyyn jotta meidän neiti kuntoutuisi mahdollisimman hyvin. <3

Kuulen mielelläni kokemuksia, jos jollain tämmöisestä kokemusta on.


(Pahoittelen, jos mun ulosanti on todella sekavaa ym, mutta eipä ole ihme kun unet ovat huolen takia jääneet vähäisiksi eikä pää tunnu raskaudenkaan takia toimivan kunnolla.)